Piilokalorit, jotka piileskelevät arkijuomissasi

Siinä, miten useimmat seuraavat ruokaansa, on outo sokea piste: voileipä kirjataan huolellisen tarkasti, mutta sen kylkeen tilattu iso latte, kaksi lasillista appelsiinimehua ja lounaan limsa jäävät usein kokonaan kirjaamatta. Juomat tuntuvat yleensä siltä, etteivät ne laske samalla tavalla kuin kiinteä ruoka, vaikka niissä olevat kalorit ovat identtiset.

Peruskahvi suodattimella on lähes kaloriton, mutta harvoin se on se, mitä ihmiset todellisuudessa juovat. Täysmaidosta tehty iso latte voi sisältää yksinään 250–300 kaloria — suunnilleen saman verran kuin pala pizzaa — ja maustettu, siirappia sisältävä versio voi ylittää senkin reilusti. Päivittäin tilattuna se on tasaisesti muutama sata kaloria, joka ei koskaan näy pelkkään ruokaan keskittyvässä mielen laskelmassa.

Mehu on toinen yleinen sokea piste, osittain siksi, että se tuntuu terveelliseltä. Lasillinen appelsiinimehua voi sisältää 150–200 kaloria, ja lähes kaikki niistä tulee sokerista, ilman sitä kuitua, jota saisi syömällä itse hedelmän. On helppo juoda kaksi tai kolme lasillista sitä sen kummemmin ajattelematta, tavalla, jolla kahden tai kolmen kokonaisen appelsiinin syöminen harvoin tapahtuu vahingossa.

Limsa ja urheilujuomat ovat ilmeisimmät syylliset, mutta ne on myös helpointa huomata, kun joku alkaa oikeasti kirjata niitä — tölkki tavallista limsaa on tunnetusti noin 150 kalorin tuote. Petollisempia ovat juomat, jotka tuntuvat neutraaleilta tai jopa terveellisiltä: smoothiet, jotka tiivistävät useita hedelmäannoksia ja lusikallisen pähkinävoita yhteen lasiin, tai erikoiskahvijuomat, jotka muistuttavat enemmän jälkiruokaa kuin kahvia.

Alkoholi kuuluu myös tähän keskusteluun, ja sitä käsitellään tarkemmin toisaalla, mutta lyhyt versio on, että muutama drinkki illan aikana voi helposti lisätä 400–600 kaloria ilman mitään ruokaa liitettynä — usein suurin yksittäinen kirjaamaton kaloriblokki muuten huolellisesti seuratussa päivässä.

Mikään tästä ei ole väite juomien täydelliseksi karsimiseksi. Se on väite niiden kirjaamiseksi yhtä johdonmukaisesti kuin ruoan, koska keho ei erota toisistaan kaloreita, jotka saapuivat nestemäisessä muodossa, ja kaloreita, jotka saapuivat lautasella — ne kaikki lasketaan samaan päivittäiseen kokonaismäärään, tuntuivatpa ne tarpeeksi merkittäviltä kirjoitettavaksi ylös tai eivät.

Tottumus, joka korjaa tämän, on yksinkertainen: kohtele jokaista juomaa, joka ei ole pelkkää vettä, mustaa kahvia tai mausteista teetä, asiana, joka kuuluu kirjaukseen, aivan kuten välipala. Kun siitä tulee rutiinia, moni selittämätön tasanne alkaa käydä paljon järkevämmäksi — ruokapäiväkirja oli tarkka koko ajan, se ei vain ollut koko tarina.