Miksi putket toimivat paremmin kuin tahdonvoima

Tahdonvoimaa pidetään usein pääaineksena sellaisen tottumuksen kuin päivittäisen seurannan noudattamisessa, mutta tahdonvoima on myös, useimpien psykologisten tutkimusten mukaan, rajallinen ja vaihteleva voimavara — vahva hyvänä päivänä, lähes olematon stressaavana tai uuvuttavana. Tottumuksen rakentaminen, joka riippuu kokonaan tahdonvoimasta, tarkoittaa, että tottumus on vain yhtä luotettava kuin se vähiten motivoitunut päivä, josta sen täytyy selvitä.

Putki toimii eri tavalla, pääosin eri psykologisen mekanismin kautta: menetyksen pelon. Kun useita peräkkäisiä kirjauspäiviä tai -viikkoja on kertynyt, motivoiva kysymys vaihtuu hiljaa kysymyksestä "huvittaako minua tehdä tätä tänään" kysymykseen "aionko todella heittää pois 40 päivän putken yhden laiskan illan takia". Jälkimmäinen kysymys värvää paljon voimakkaamman motivaatiovoiman kuin ensimmäinen, koska ihmiset ovat johdonmukaisesti enemmän motivoituneita välttämään jo omistamansa asian menettämistä kuin hankkimaan uutta.

Tämä on myös syy siihen, miksi minkä tahansa uuden seurantatottumuksen ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia, ja miksi tuo vaikeus helpottuu huomattavasti noin kahden tai kolmen viikon jälkeen. Alussa ei ole vielä putkea suojeltavana — vain päivän oma, helposti ohitettavissa oleva motivaatio. Kun näkyvä putki on olemassa, se alkaa tuoda omaa, itsenäistä motivaatiotaan sen päälle, mitä päivän alkuperäinen motivaatio sattui olemaan, minkä vuoksi tottumusta on helpompi ylläpitää mitä pidempään se on jatkunut, ei vaikeampi.

Yleinen huoli putkeen perustuvan motivaation kanssa on se, mitä tapahtuu, kun putki väistämättä katkeaa — mitätöikö yksi väliin jäänyt päivä koko kertyneen hyödyn ja tekeekö se uuden putken aloittamisesta tarkoituksettoman tuntuista vanhaan verrattuna. Terveellisin tapa käsitellä katkennutta putkea on kohdella sitä täsmälleen sellaisena yhtenä väliin jääneenä päivänä kuin se oikeasti on, ei todisteena siitä, että koko seurantatottumus on epäonnistunut. Tavoite ei koskaan ollut katkeamaton, ikuisesti kestävä putki; se oli johdonmukainen seuranta pitkällä aikavälillä, eikä yksi väliin jäänyt päivä mitätöi kuukausien muuten johdonmukaista dataa.

Putket toimivat parhaiten, kun ne seuraavat jotain saavutettavissa olevaa jopa kiireisimpänä, kaoottisimpana päivänä — mikä on osa syytä siihen, miksi putki, joka rakentuu ajatukselle "kirjasin jotain tänään", vaikka epätäydellisestikin tai vajaasti, kestää ajan myötä paljon paremmin kuin putki, joka rakentuu paljon korkeammalle rimalle kuten "saavutin jokaisen tavoitteen täydellisesti tänään". Matala, saavutettavissa oleva riman korkeus sille, mikä pitää putken elossa, tarkoittaa, että putki selviää paljon useammasta päivästä, mikä tarkoittaa, että se pysyy olemassa tarpeeksi kauan alkaakseen tuottaa omaa motivaatiotaan.

Mukana on myös kertyvä luottamusvaikutus: jokainen putkeen lisätty päivä on sen rakentajalle pieni todiste siitä, että hän on oikeasti sellainen ihminen, joka seuraa johdonmukaisesti — ei pelkän tahdonvoiman vaan yksinkertaisen, vakiintuneen identiteetin kautta. Tämä muutos, "yritän seurata ruokaani" -ajattelusta "olen joku, joka seuraa ruokaansa" -ajatteluun, on kestävämpi motivaation lähde kuin päivittäinen tahdonvoima koskaan tulee olemaan, ja putket ovat yksi tehokkaimmista työkaluista sen rakentamiseen.

Käytännön opetus on kohdella kirjausputkea todellisena, suojelemisen arvoisena voimavarana, asettaa riman sen elossa pitämiselle tarpeeksi matalaksi kestääkseen huonon päivän, ja olla kohtelematta lopulta katkeavaa putkea syynä lopettaa sen sijaan, että se olisi vain syy aloittaa laskeminen uudelleen ykkösestä. Putki ei ole tavoite — johdonmukainen seuranta kuukausien yli on. Putki on vain erityisen tehokas psykologinen työkalu sinne pääsemiseksi.